Rauhantervehdys arvoisat viljelijäkollegat

Kiponniemessä pidetyistä talvipäivistä on nyt kulunut pari viikkoa, ja niitä muistellessa päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Olen kiitollinen kaikista osallistujista ja kokemastamme uskovien viljelijöiden yhteydestä. Ennen kaikkea kiitos Herralle, että Hän oli kanssamme!

Tammikuun puolivälissä kuulin mieleeni painuneen vertauksen lauman koossa pitämisestä. Sen oli kertonut australialainen maanviljelijä noin sata vuotta sitten. Hänen mukaansa lauman koossapitämiseen on 2 mahdollisuutta: Voidaan joko rakentaa aitaus tai kaivaa kaivo. Aitaus tai tarha on aina paikallinen, se voisi kuvastaa tässä meidän jokaisen omaa kotiseurakuntaa, johon lauma kokoontuu turvallisten rajojen sisään. Toinen vaihtoehto on rakentaa kaivo, josta lauman tai ryhmän jäsenet saavat juoda vettä. Me Kristityissä viljelijöissä olemme liian monimuotoinen joukko aidattavaksi, sekä maantieteellisesti että hengelliseltä taustaltamme. Jäljelle jää siis kaivon rakentaminen, jotta pysyisimme koossa. Kaivon rakentamisen osasia ovat valtakunnalliset, ja paikalliset tapahtumat ja muu yhteydenpito.

Sykarin kaivolla Jeesus kohtasi samarialaisen naisen, jolle Hän tarjosi vettä. Naisen ihmetellessä juoma-astian puutetta Jeesus selventää, ettei kyseessä ole tavallinen juomavesi:
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”.”-Joh.4:13-14
Rukoukseni on, että meidänkin kaivosta voisi virrata elävää vettä kaikkien sen luokse tulevien ylle. Jotain tämän kaltaista saimme kokea Kiponniemessä lauantain aikana, kun saimme virvoittua Pyhän Hengen läsnäolossa.

Siunauksin,
Maido ja Hanna Rei

***

Hyvää alkanutta vuotta Kollekat!

Yhtenä aamuna menneellä viikolla luin 1. Tim 1. lukua ja seuraavat sanat luvuista 14-15 alkoi tuntua jotenkin tutulta:

Ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.”

Mietin, että mikä tilanne ja keskustelu näihin sanoihin erityisesti liittyy? Päivän mittaan se nousi ajatuksiin… Olimme reilu vuosi sitten syksyllä, silloin 5-v pojan kanssa Helsingin konenäyttelyssä Kristittyjen viljelijöiden osastolla päivystämässä ja vähän näyttelyäkin kiertämässä.

Kaiken sen näkemämme koneloiston jälkeen, en osannut odottaa yllättävää kysymystä takapenkiltä, joka rikkoi hiljaisen kotimatkamme: ”isä, mitä tarkoittaa ristiinnaulita?” -kun selitin, seurasi toinen kysymys: ”tästäkö Jeesus ristiinnaulittiin?” -ja kun käännyin katsomaan, pieni sormi osoitti rannetta…sitten kuulin kysymyksen: ”miksi Jeesuksen täytyi kuolla?” Jotenkin tuli konkreettiseksi Jeesuksen ristintyö meidän puolesta, kun kasasin itseäni liikutukselta ja selitin mitä Raamattu opettaa Jumalan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan, meitä jotka ei olla ansaittu mitään, mutta Jumalan armo ja pelastus on tarjolla jokaiselle joka nöyrtyy Hänen edessään, pyytää syntejään anteeksi ja tekee parannuksen – Jeesus kuoli meidän tähden!

Näitä ajatuksia pyöritellessä työntouhun keskellä, huomaan miettiväni paljon myös yhdistystämme: mitähän Jumala on tarkoittanut ja varannut meille? Niin moni kulkee kohti kadotusta tuntematta Jeesusta, joka tahtoo vapauttaa kaikesta! Uskon että toisten viljelijöiden evankeliointi on annettu meidän uskovien viljelijöiden vastuulle. Mutta onko meidän sydän sillä paikalla, että Jeesuksen rakkaus on niin todellisella tasolla arjessamme, että Hänen Henkensä saa vaikuttaa elämää niissä ihmisissä ketä meidän ympärille on uskottu? Ainakin tulevat viljelijäpäivät on jätetty rukouksin Herran eteen, Hän saakoon niidenkin kautta varustaa meitä palvelukseensa ja yhdistää meitä veljiä ja siskoja: Olethan ilmoittautunut jo mukaan?

maidontuottaja Mikko Mattila, Valkeala

***

Hyvät kollegat!

Aamulla istuin nojatuoliin aamiaisen jälkeen ja avasin Raamattuni. Oli hetki aikaa ennen aamulenkille lähtöä. Sanonnan opin 80-luvun lopulla harjoittelutilalla, jossa isäntä totesi iloisesti sikalasta tullessaan ”tulimme juuri emännän kanssa aamulenkiltä”.

Raamatusta puhutteli Hesekielin kohta 34:16

Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niin, kuin oikein on.”

Jakeen alkuosa puhutteli ja jotenkin tuoreella tavalla näytti kuin silmien eteen miten suuri ja armollinen ja rakastava Jumala meillä on. Eräs tärkeimpiä asioita koko meidän uskonelämässä on se, millainen käsitys ja kuva meillä on Jumalasta. Hän etsii meidät kadonneet ja eksyneet. Hän on avosylin ottamassa meidät vastaan kuin tuhlaajapojan isä, kun vaan ymmärrämme kääntyä Hänen puoleensa. Haavoittuneet Hän sitoo ja hoitaa kuin laupias samarialainen kustannuksia laskematta. Kukapa meistä ei olisi haavoittunut tässä elämän aallokossa, jossa aallot välillä lyövät lujaa ja tuuli puhaltaa. Mutta Kristus-kalliolle tehty rakennus kestää kun tuuli puhaltaa ja virrat syöksyvät. Meille ei ole luvattu ongelmatonta elämää tässä ajassa. Mutta turva Hänessä on ja kestää kaikissa tilanteissa. Tähän olen oppinut luottamaan.

Meitä heikkoja Hän tahtoo vahvistaa, sillä eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat (Matt. 9:12-). Kristus on tullut etsimään juuri kadotettuja, syntisiä. Jopa hänen vastustajansa syyttivät häntä syntisten ystäväksi. Raamatussa muuten ainoa asia, jota Jeesus ei voinut sietää oli sydämen kovuus, uskonnollisuus ja tekopyhyys. Heikolle, katuvalle, syntiselle, elämässään epäonnistuneelle hänellä ei koskaan ollut kovia sanoja, vaan syvä rakkaus ja myötätunto. Vaikka kukaan ei minua ymmärtäisi tai hyväksyisi juuri sellaisena kuin olen, Jeesus ymmärtää, hyväksyy ja rakastaa. Mutta voi miten vaikeaa tämäkin on käsittää ihan omalle kohdalle. Ainakin minulle.

Hän haluaa rohkaista myös meitä menemään uusille alueille, etsimään Jumalasta erossa olevia. Ei meille ole annettu pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja raittiuden henki (2. Tim 1:7). Jumalan sota- asussa vain selkäpuoli on suojaton (EF 6:14-17). Perääntymisestä ei puhuta mitään. Opetuslapset Hän lähetti (Luuk 9:1-6) jopa ilman laukkua ja rahaa, antoi valtuudet ajaa ulos riivaajia ja parantaa sairauksia. Jumalan huolenpitoa on vaikea selittää ja joskus jopa vaikea ymmärtää, mutta totta se on. Vähän omaakin kokemusta, ja toisten elämässä nähtyä on tähän ikään saakka saanut nähdä.

Näillä aamun hetkinä tulleilla ajatuksilla haluan rohkaista sinua lukija. Jumalalla on valta, Hän on se joka hallitsee nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen.

Heikki Siitonen

***

Hyvät viljelijäkollegat ja ystävät!

Viljelijänä minua kiehtoo vuodenaikojen vaihtelu. Kevät on ihmeellistä, kun luomakunta herää eloon, ja pääsemme kevättöihin ja kylvämään. Kesä on kaunis, ja on mahtavaa seurata, miten kaikki kasvaa ja kehittyy. Syksyllä puolestaan on ihanaa korjata satoa, jonka Herramme antaa, ja alkaa myös jo suuntaamaan ajatuksia seuraavaan viljelykauteen.

Pidän myös talvesta. Silloin on yleensä hieman aikaa myös muuhun kuin työhön ja sitä me myös tarvitsemme. On aikaa lukea. Haluan suositella erityisesti yhtä kirjaa: Jumalan sanaa, Raamattua! Meidän tulee lukea Jumalan sanaa joka päivä, mutta olen kiitollinen tästä rauhallisemmasta talviajasta, jolloin on aikaa syventyä ja lukea enemmän. Jumalan sanan tunteminen on meille todella tärkeää, jotta voimme tuntea pelastajamme Herran Jeesuksen. Hän on tie, totuus ja elämä. Totuutta ei voi löytää mistään muualta. On hyvää kristillistä kirjallisuutta, mutta valitettavasti on myös paljon sellaista, mikä ei ole hyvää.

Jeesus itse (ja myös Paavali ja muut apostolit) varoittavat meitä valtavan monta kertaa vääristä profeetoista (esim. Matt. 24:11), susista lampaiden vaatteissa (Matt. 7:15), jotka yrittävät pettää meidät. Paavali kertoo suuresta luopumuksesta ennen Jeesuksen paluuta (2. Tess. 2:3). Luopuahan voi vain sellainen, joka on ensin uskonut (ollut kristitty). Matteuksen 25. luvussa Jeesus kertoo vertauksen kymmenestä neitsyestä, joista vain puolet onnistui pitämään lamppunsa (uskon) palavana kunnes sulhanen tuli. Muille sulhanen sanoi: ”Minä en tunne teitä”.

Kun pankkivirkailija opettelee paljastamaan väärennetyt setelit, hän ei tutki suurta määrää vääriä seteleitä, vaan tutkii aitoa hyvin tarkasti. Silloin hän erottaa väärennetyn heti, kun sellainen tulee eteen. Siksi meillekin on suunnattoman tärkeää tutkia aitoa, eli Raamattua, rukoillen ja Pyhän Hengen johdatuksessa, jotta voimme paljastaa ”sudet” (Matt. 7:16 – 23) ja pysyä uskossa.

Me viljelijät olemme kohdanneet koettelemuksia toisensa perään jo useina vuosina. Uuden armon vuoden 2019 kynnyksellä haluan liittyä Paavalin rukoukseen Efesolaisten puolesta ja rukoilla meille kaikille:

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikutta, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Aamen.”
Ef 3:14-21

Siunattua uutta vuotta 2019 toivottaen Kaj Nylund, sikatilallinen

***

”Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa. Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.” Ps. 146: 5-8

***

Jotain aivan muuta

Raamatun alusta voimme lukea, miten Jumala loi maaliman. Hän loi kaiken tyhjästä ja näki, että se oli hyvä. Hän halusi jonkun, jonka kanssa jakaa kaiken ja niinpä Hän loi ihmisen kuvakseen. Alussa Adam ja Eeva elivät rauhassa luomakunnan ja yhteistyössä Luojansa kanssa. He saivat käskyn viljellä ja varjella. Sitä tehtävää me viljelijät olemme jatkaneet, jatkamme yhä ja niin kauan kuin maa on olemassa.

Kun luemme Raamattua eteenpäin, näemme, ettei mennyt kauaa, kun Adamilla ja Eevalla alkoi mennä huonosti. Osittain paholainen huijasi heidät, osittain heidät pettivät heidän omat himonsa. He tekivät kapinan Jumalaa vastaan ja ajattelivat selviävänsä itse. Sama jatkuu valitettavasti yhä. Mutta Jumala ei ole lakannut rakastamasta meitä. Hän rakastaa meitä niin paljon, että lähetti ainoan poikansa, Jeesuksen, tänne maan päälle ottamaan meidän rangaistuksemme itsensä kannettavaksi ristillä. Niin, että jokainen, joka uskoo Häneen voi saada ikuisen elämän (Joh. 3:16). Jumalan, meidän Isämme, suurin kaipaus on, että me ottaisimme vastaan tämän tarjouksen ja kääntyisimme Hänen puoleensa Jeesuksen Kristuksen kautta ja etsisimme yhteyttä Häneen!

Ajattele: maailmankaikkeuden Luoja haluaa saada yhteyden juuri sinun kanssasi, joka luet tätä! Hän kaipaa sinua! Käännyt Hänen puoleensa rukoillen, kerro Hänelle huolesi, tunnusta syntisi ja riittämättömyytesi. Niin uusi elämäsi voi alkaa jo tänään!

Kristinusko ei ole uskonto vaan suhde. Kaikissa muissa uskonnoissa ihminen yrittää olla mahdollisimman hyvä kelvatakseen jumalalleen. Kristinusko on jotain aivan muuta! Siinä Jumalamme, kaiken luoja, tulee meidän luoksemme ja haluaa yhteyden kanssamme. Vaikeutemme ja huolemme eivät lopu, mutta rauhaa, joka tulee kaiken luovuttamisesta Hänelle, ei voi kuvailla. Hän on luvannut olla kanssamme kaikkina päivinä maailman loppuun asti (Matt. 28:20)

Jumala on myös paras neuvonantaja maanviljelyssämme. Ja miksi ei olisi, sillä Hänhän on luonut kaiken ja tietää, miten kaikki toimii. ”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7) Hän on myös luvannut neuvoa meille oikeat tavat ja opettaa meitä. (Jes. 28:26)

Ne, jotka Herraa odottavat saavat uuden voiman. He nousevat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näännyt, he vaeltavat eivätkä väsy (Jes. 40:31).

***

IMG_0974

Meillä on tärkeä tehtävä

Kuten kaikki tiedämme, nykyisin meillä maanviljelijöillä on monenlaisia huolia, tuottajahinnat ovat alhaiset ja paineet suuret joka suunnasta. Aivan liian monet viljelijät ovat väsyneitä ja tuntevat toivottomuutta. Monia painavat valtavat työtaakat, suuret velat, taloudelliset vaikeudet ym. Tilannetta eivät ainakaan helpota byrokratia ja lehdet, jotka kirjoittavat muun muassa, että 80 % maanviljelystä tulee Suomessa katoamaan.

Kuitenkin on valppaita toimittajia, jotka näkevät tilanteen vakavuuden. Ylen nettisivuilta saattoi 17.7. lukea jutun nimeltään Nälänhätä voi iskeä Suomeenkin. Ilmastonmuutokseen viitaten siinä kerrotaan: ”Ruokaa ei ehkä enää 10 – 30 vuoden päästä pystytä tuomaan muualta Suomeen.” Artikkelissa painotetaan Suomen oman ruoantuotannon ylläpitämisen tärkeyttä. Koko tekstin voi lukea tästä.

Meillä viljelijöillä on hyvin tärkeä tehtävä tuottaa ruokaa kansallemme, etenkin tulevaisuudessa. Rukouksemme on, että yhä useammat ymmärtäisivät sen, ja että saisimme terveemmän maatalouspolitiikan ja vakaamman taloustilanteen viljelijöille. Ruokaa tarvitaan aina. 1.Moos. 8:22 sanoo: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen.

 ***

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda. Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani.

Jes. 43: 19 – 21

p1061281m